Olga Korander: Sillanpolttaja?


Valtioylioikeudenakti


Olga Korander syntyi 1.5.1874 Espoossa.

Kalastajan leskeä, Olga Koranderia, syytettiin Tarvon sillan polttamisesta 11.4.1918. Korander vangittiin 13.4.1918. Hänelle vaadittiin 3 vuoden vankeutta suoritettavaksi Suomenlinnan vankilassa, jonka jälkeen hän menettäisi kansalaisluottamuksen viideksi vuodeksi. Hän sai tuomion 3.9.1918.

Todistajina jutussa olivat muun muassa Elli Johanna Koivunen sekä aviopuolisot Frans Oskar Liljeström sekä Alexandra Liljeström. Lempi Jousi (hänen äitinsä tunsi Koranderin) antoi haastattelun 1980-luvulla kertoen, että sillan polttaja oli joku muu kuin Olga Korander. Hän oli sanonut: “- - kalastajanleski oli vanha hidasliikkeinen nainen eikä pystyisi sellaisiin tekoihin.” Oikeudessa kuultiin myös Olgan tytärtä Martta Koranderia. Hänen todistuksensa mukaan Olga oli kävellyt palopaikan ohi pysähtymättä, ja samalla lykännyt jalallaan palavaa ainetta pois.

Korander oli liittynyt maaliskuussa punakaartiin perunankuorijaksi. Hän oli saksalaisten tullessa lähtenyt Leppävaarasta Tarvon sillan yli Tarvon saarelle. Eri todistajien lausunnot ovat ristiriitaisia keskenään siitä, oliko Korander edes paikalla palon aikaan ja jos oli, niin mitä hän sillalla teki.

Korander teki valituksen oikeuden päätöksestä 10.9.1918. Syynä hän kertoi, että hän on neljän lapsen yksinhuoltaja, ja perheen elatuksesta vastannut vanhin poika oli tuomittu kuolemaan. Oikeus lykkäsi oikeudenkäyntiä kaksi kertaa 1918.

Lähdimme tutkimaan Olga Koranderin tapausta perehtymällä valtiorikosylioikeuden dokumentteihin, kuten tuomioistuimen päätöksiin ja oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Dokumentit olivat hyvin vaikealukuisia ensinnäkin epäselvän käsialan ja toiseksi kielen vaihtelun vuoksi. Osa dokumenteista ja todistajien lausunnoista oli kirjoitettu ruotsiksi, koska kuulusteltavat olivat ruotsinkielisiä. Dokumentteja oli paljon, ja niiden tutkimiseen kului paljon aikaa. Dokumentit sisältävät tietoa Olga Koranderista ja muun muassa todistajien ja vastaajan lausuntoja.

Tapauksessa eivät toteutuneet kaikki nykyisen oikeusvaltion periaatteet: Korander tuomittiin rikoksesta, vaikka ei pystytty todistamaan, että hän teki sen. Silminnäkijälausunnot eivät ole yhteneviä. Ei ollut täyttä varmuutta, oliko Korander pysähtynyt sillalle 10 minuutiksi, 5 minuutiksi vai minuutiksi. Valtio saattoi tuomita punakaartiin kuuluneita tai kuuluneiksi epäiltyjä helpommin. Aineistomme perusteella on lähes mahdotonta sanoa, polttiko Korander loppujen lopuksi Tarvon siltaa vai ei. Oikeusvaltion periaatteet toteutuivat kuitenkin siinä mielessä, että Koranderilla oli valitusoikeus tuomiosta.

Olga Matilda Korander tuomittiin todennäköisesti vuoden 1889 alkuperäisen rikoslain 11 luvun kolmannen pykälän mukaan: “Jos kaksi tahi useammat ovat keskenänsä sopineet tekemään valtiopetoksen; rangaistakoon jokainen heistä sellaisesta salahankkeesta kuritushuoneella vähintään yhdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi:” Oikeudenkäyntiasiakirjoihin oli kuitenkin kirjattu tuomion perusteeksi avunanto valtiopetokseen. Alkuperäisen rikoslain 11 luvun neljännessä pykälässä on kohta, jossa rangaistus määritetään korkeintaan kahdeksi vuodeksi, jos “joku senkaltaisessa (valtiopetos) aikomuksessa liittäytyy sellaiseen väkeen”. Tämä pykälä sopii paremmin Koranderin tapaukseen.

Salla-Mari Jokela, Roosa Puumalainen, Lari Savolainen

Kommentit

Suositut tekstit